4.1: Gosa manat dál?
- Gosa manat dál? Mun manan Romsii.
- Masa don bijat girjji? Bijan girjji lávkii.
- Geasa attát ruđa? Attán ruđa mu oabbái.
- Goabbái muitalat? Muitalan eadnái.
- Máhtte manná boasttas rámbuvrii.
- Mun attán skeaŋkka eadnái.
Illatiivi on sijamuoto, joka ilmaisee liikkeen kohdetta tai vastaanottajaa. Se vastaa siis sekä suomen inessiiviä että allatiivia. Kysymyssanoihin gosa (minne), geasa (kenelle) ja goabbái (kummalle) vastataan illatiivilla.
Yksikön illatiivi liittyy aina sanan vahvaan vartaloon. Illatiivin pääte on yksikössä –i ja monikossa –ide. Huomaa illatiivin aiheuttamat tietyt sananloppuisten vokaalien muutokset. Jos sanan lopussa on
- -a tai -e, päätteeksi tulee ‘–ii’ skuvla -> skuvlii, baste -> bastii
- -i tai -á, päätteeksi tulee ‘–ái’ gávpi -> gávpái, mánná -> mánnái
- -u tai –o, päätteeksi tulee’–ui’ báŋku -> báŋkui, reŋko -> reŋkui
Monikon illatiivi puolestaan liittyy sanan heikkoon vartaloon. Huomaa diftonginoikeneminen, kun pääte on -ui tai -ii, mutta ei kun pääte on -uide:
- nieida -> niidii – nieiddaide
- viessu -> vissui – viesuide
Illatiivi liittyy paritontavuisten substantiivien vahvaan vartaloon – jos sana on astevaihtelun alainen:
- beana -> beatnagii – beatnagiidda,
- gahpir -> gahpirii – gahpiriidda
Myös supistumavartaloiset substantiivit saavat vahvan vartalon:
- boazu -> bohccui – bohccuide,
- olmmoš -> olbmui – olbmuide
Loga grammatihkas illatiivva birra, juogo sámegillii, or in English.
Hárjehala illatiivva: Morfa S